sanoit liian paljon
ja liian myöhään

kaikki ne asiat, jotka joskus halusin kuulla
olit ehkä oikeassa, kun arvelit etten palaa

jokainen kerta kanssasi on ensimmäinen
katse, kosketus, suudelma
miten osaan luopua yhdestäkään,

kun minulle ei suotu viimeistä

et koskaan ollut minun,
enkä minä koskaan sinun, mutta
meidät veistettiin toisillemme
yksinoikeudella

näkemiin taas

olen pahoillani, mutta mä en tiedä mistä tämä viha kumpuaa

terapeutti on viikon lomalla ja elämä on yhtä pärjäämistä

en saa purettua itseäni mihinkään ja ajoittain pelottaa

mihin iskeä veitsi, itseeni vai vatsaasi

vasta nyt ymmärrän katkeroituneita, onnettomia ja vihaisia vanhuksia

ne kiroavat leikkivät lapset alimpaan helvettiin ja sylkevät kassahihnalle

minä puhun rumasti ja tiedän että sä et jaksa kohta enää

ollaan leikitty kissaa ja hiirtä taas ehkä vähän liian pitkään

(viime yönä havahduin siihen kun ymmärsin, etten tule viettämään hänen kanssaan enää öitä)

on tämä niin vitun fantastista jälleen

olen yrittänyt jättää sinut jälleen
taakseni, jälkeen, paikalleen
on vain verta ja kohdunpalasia
katkeria lauseita ja rumia unia

kerro minulle,

mitä ajattelet naisesta

jota joskus rakastit?

muistatko vielä

utuisen katseen
syyskuun 9. päivän tähtitaivaan

suudelmat eteisessä
lempeät lauseet ja
silkkisen ihon

se nainen
poistui kyyneleinä viemäreihin
liukeni sadepäiviin

09052015

moderni rakkaus
tappoi romantiikan
osaan maalata kehosi luomet
paremmin kuin kirjoittaa nimeni

typerä tyttö
tukahduta tunteet
tukahduta tarpeet
tukehduta itsesi

vaikea päätös
tappaakko sinut
vai kuopata itseni
sen, mitä minusta on jäljellä