jos sinä et halua minua niin sanoisit vaan, pääsisin jatkamaan elämääni ja etsisin ehkä jonkun toisen, niin, taas jonkun toisen miehen joka on vähän liian rakastunut päihteisiin ollakseen rakastunut minuun, meillä olisi hauskaa viikon tai kaksi ennen kuin homma muuttuu vakavaksi; seuraisin taas miten pullo vie voiton naisesta enkä voi muuta kuin tuntea pahoinvointia katsoessani peiliin josta nään jokaisen virheen, jokaisen pienen yksityiskohdan estää ihmisiä rakastumasta minuun ehkä jos olisin hoikempi, ehkä jos olisin kauniimpi, ehkä, jos minussa olisi jotain mielenkiintoista joku voisi oikeasti pitää minusta kiinni; heijastuksessa nään vain liian suorapuheisen tytön, liian kovaäänisen ja liian itsepäisen, tytön, jota saatanakaan ei saanut kesytettyä omakseen; minä ymmärrän paljon ja ehkä vähän liikaakin, unohdan mutta en koskaan anna anteeksi, silti kuitenkin myönnän, että ansaitsin kaiken; ei olisi pitänyt sanoa rumasti, lyödä, ei olisi pitänyt rakastua ystävääsi, ei olisi pitänyt aloittaa tätä koko ruljanssia, minä syytän itseäni; siitä, että olen toivoton romantikko ja siitä, etten pysty rakastumaan tai vastaanottamaan rakkautta voi miten tuhoontuomittu yhdistelmä, minä syytän sinua; koska et tullut luokseni kun itkin, koska sinä et välitä minusta, koska sanot hänen nimensä vähän liian merkityksellisesti; minä todella olen pahoillani että rakastan häntä edelleen en tiedä, sinun puolestasi vai itseni;
en ole koskaan tuntenut olevani niin turvassa kuin viime kerralla yöpyessämme yhdessä, lattia oli hyytävä mutta pidit minua sylissäsi niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut, niin kuin sinä rakastaisit minua vielä; vielä, vieläkin, vieläkinkö? vaikka kesällä kerroit että et enää sen jälkeen kun opit tuntemaan minut ja näit kaiken, rumimmat puoleni, kaiken sen paskan mitä minä sisälläni pidän, sanotaan että ihminen kestää parhaiten omaa paskaansa mutta minun kohdallani se alkaa olla sietämätöntä; nyökyttelen terapiassa, kaikki on hyvin, vähintäänkin kohtuullisesti, olen vain hieman onneton nyt äärimmäistä kitchiä kieltää paska; käsi hakee tuttua mattoveistä, keksin hyvän syyn huomenna, se oli kissa, olin humalassa, voi luoja ihan mitä tahansa;
kuoleman on kuin äidin syli johon en ikinä päässyt; inhoan sinua pohjattomasti kun en pääse pois, kun seisot viimeisimmän hätäuloskäynnin edessä ja pudistelet päätäsi; ainut mitä pyydän on hetken rauhaa, hetken, jona voisin hengittää muutakin kuin tupakan savua asetyleeniä, arseenia, styreeniä, asetonia, lyijyä, rikkivetyä, metanolia; miksi sinä jätit minut tänne, etkö voinut ottaa minua mukaasi; olen taas se pikkusisko päiväkodin pihalla joka katsoo, kun toinen lähtee kouluun;
tekisi mieli itkeä mutta kukaan ei tule kuitenkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti